Lapsi sai lähetteen puheterapia-arvioon – Mitä siellä tapahtuu?

Neuvolasta tehty lähete puheterapia-arvioon voi hämmentää tai huojentaa, riippuen siitä, onko perhe itse huolissaan lapsen kehityksestä vai ei. Myös se voi mietityttää, mitä itse arviossa tapahtuu. Tähän kysymykseen pyrin vastaamaan blogitekstissäni. 

Puheterapialähetteen voi saada monista eri syistä. Syyt liittyvät yleisimmin puheen tuottoon, kielen kehitykseen, vuorovaikutukseen tai syömiseen. Tulosyystä riippuen arvio painottuu eri tavoin. Osalla lapsista arvioidaan lähes kaikkea tässä kuvaamaani, ja osalla taas kapea-alaisesti vain jotain niistä. Jotta arvio kohdistuisi oikein, vanhemmilta ja usein vanhempien luvalla päiväkodista tai koulusta selvitetään lapsen toimintakykyä eri ympäristöissä, joko vapaamuotoisesti haastatellen tai kyselyiden avulla. Kysymykset liittyvät nykyhetken lisäksi lapsen varhaiskehitykseen ja lähisuvussa tiedossa oleviin kehityksen vaikeuksiin. Monikielisen lapsen perheeltä selvitetään myös, miten eri kielet ovat edustettuina lapsen elämässä. 

Vanhempien haastattelu antaa yleensä jo varsin paljon tietoa lapsen kehityksestä, mutta sen lisäksi arvioidaan lasta itseään. Arvio voi toteutua lähitapaamisina tai joskus myös etänä. Käyntien aikana lasta havainnoidaan ja tehdään erilaisia testejä, jos se on lapsen kehitystaso huomioiden mahdollista. Osa menetelmistä on vapaamuotoisia ja osa sellaisia, jotka on tehtävä tarkasti ennalta määritellyn suunnitelman mukaan. Vanhempi voi olla mukana testitilanteessa, mutta on tärkeää, että hän noudattaa ohjeita siitä, milloin lasta saa tai ei saa auttaa. Näin saadaan luotettavampaa tietoa lapsen taidoista. Testeillä lapsen kehitystä voidaan verrata samanikäisiin lapsiin ja joissakin testeissä kehitystaso voidaan piirtää käyrälle samalla tavoin kuin pituus ja paino neuvolassa. Näin nähdään, kulkeeko lapsen kehitys ikätason käyrän mukaisesti vai sen ylä- tai alapuolella. Yksittäisen testin tuloksen perusteella ei kuitenkaan tehdä jatkosuunnitelmia, vaan suositus perustuu kaikkien arviossa tehtyjen havaintojen kokonaisuuteen. 

Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän arviointi perustuu vanhemman haastatteluun, kyselyihin ja vapaamuotoiseen havainnointiin. Havainnoidessaan lasta puheterapeutti kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, miten lapsi leikkii, ottaa katsekontaktia, hakeutuu vuorovaikutukseen ja ilmaisee itseään elein ja ilmein. Puheen osalta arvioidaan lapsen iästä riippuen sanavarastoa, puheen selkeyttä, suun motoriikkaa, lauseiden pituutta ja rakenteita sekä kertomista. Puheeseen reagointia ja puheen ymmärtämistä puolestaan selvitetään esimerkiksi seuraamalla, reagoiko lapsi nimeensä, ja miten hän osaa noudattaa ikätasolleen sopivia ohjeita. Syömisen arviossa puheterapeutti havainnoi lapsen syömistä ja juomista, joten vanhempaa saatetaan pyytää tuomaan vastaanotolle eväitä ja tuttuja ruokailuvälineitä. Monikielisen lapsen arviossa voidaan käyttää apuna tulkkia. Haasteiden lisäksi arviossa halutaan löytää lapsen vahvuudet, jotta niitä voidaan hyödyntää kuntoutuksessa. Esimerkiksi lapsen, jonka on vaikea ymmärtää sanallisia ohjeita, voi olla helppo hahmottaa kuvia tai viittomia, jolloin niitä voidaan käyttää oppimisen apuna. 

Ujostelu vastaanotolla on alkuun tavallista, mutta leikin kautta luottamus yleensä löytyy, ja arvio onnistuu luotettavasti. Lasten kanssa työskentelevät puheterapeutit ovat tavallisesti taitavia saamaan lapsesta parhaan irti, joten vanhemman ei tarvitse turhaan pelätä lapsen hidasta lämpenemistä. Liika painostaminen puhumiseen ei yleensä kannata. Puheyhteys löytyy luottamuksen rakennuttua ja ellei näin tapahdu, voidaan käyttää menetelmiä, joissa lapsen ei tarvitse puhua, vaan hän voi esimerkiksi näyttää vastauksensa sormella osoittamalla. Yksi keino saada ujostelevan lapsen taidoista lisätietoa on pyytää vanhempaa kuvaamaan lapsesta videoita kotiympäristössä. 

Arviossa kiinnitetäänkin huomiota lukuisiin asioihin puhuttujen sanojen lisäksi, vaikka se saattaa näyttää vanhemman silmin leikkimiseltä tai eväiden syömiseltä. Arvion lopuksi puheterapeutti käy tekemänsä havainnot läpi ja yhdessä vanhempien kanssa sovitaan jatkosuunnitelmasta. Vaihtoehtoja on useita: tarvetta jatkoseurantaan ei ole, seuranta sovitaan tietyn ajan kuluttua, aloitetaan puheterapiajakso tai tehdään suositus jatkotutkimuksista. On hyvä muistaa, että arviossa todetut vaikeudet eivät ole maailmanloppu, vaan mahdollisuus puuttua niihin riittävän varhain. Aivot ovat plastiset eli muovautuvat, mihin myös kuntoutus perustuu. Omista toiveista ja epäselviksi jäävistä asioista kannattaa rohkeasti mainita. Vanhemmat tuntevat lapsensa yleensä parhaiten, joten myös puheterapia-arvion ja mahdollisen kuntoutuksen on tärkeää toteutua tiiviissä yhteistyössä lapsen läheisten kanssa. 

Mistä aiheesta toivoisit samantyyppistä juttua? Kommentoi alle!

Jätä kommentti