Kun lapsi on puhumaton vielä kolmivuotiaana, vanhemmalla varmasti nousee jo huoli pintaan ja sitä yrittää monia keinoja, jotta lapsi puhuisi. Voi olla että olette kokeilleet olla ymmärtämättä lapsen elkeitä tai houkutella lasta sanomaan sanoja.

Tästä kuitenkin lapsi on vain hermostunut tai hämmentynyt.

puhumaton lapsi

Puhumaton lapsi on hämmentävä

Aikuisen kannalta tilanne on turhauttava ja ahdistava. Haluaisit tietää mitä lapsi ajattelee tai tuntee, tai mitä hän vaikka puuhaili päiväkodin aikana. Olisi vaikka kiva tietää mitä päiväkodissa syötiin.

Tuntuu siltä, että kaikki samanikäiset puhua pälpättävät jo pitkiä lauseita. Hyviä neuvojakin on jo saatu, vaikka että lukekaa tai puhukaa lapselle paljon, mutta ei näytä auttavan. Tilanne alkaa jopa hävettämään: miksi lapsi ei puhu!

Neuvot tarkoittavat hyvää, mutta ne aiheuttavat tunteen siitä että joidenkin ihmisten mielestä lapsen puhumattomuus on vanhempien syy.

LUE LISÄÄ: https://epaselvapuhe.fi/2-vuotias-lapseni-ei-puhu-mitaan-pitaisiko-olla-huolissaan/

Varmista että lapsi katsoo sinun kasvojasi kun sanot sanoja

Ensimmäinen neuvomme on se, että varmista aina että lapsi katselee kasvojasi kun sanot sanoja. Puheen motorisen havaitsemisen teorian mukaan kun lapsi katselee puhuvia kasvoja, ne aivoalueet syttyvät eloon joilla lapsi tuottaa puhetta (Lehtihalmes, 2009).

Kun luet kirjaa, pyydä lasta katsomaan kasvojasi kun sanot sanoja. Sano sanoja hyvin yksinkertaisesti. Voit jopa viedä lapsen kädet omille kasvoillesi jotta hän tuntee miten suu liikkuu kun sanot sanoja.

Tämä voi tuntua siltä, että pidät lasta ns. tyhmänä. Se ei ole kuitenkaan totta. Sinä autat lasta näkemään miten sana tuotetaan kasvoja liikuttamalla. Puhumaton lapsi hyötyy todella paljon siitä, että hidastat omaa puhetta ja kiinnität lapsen huomion kasvoihin. Silloin lapsella on paras mahdollinen tilaisuus nähdä miten sanoja tuotetaan.

Jos lapsi tuottaa sanan perässäsi edes jotenkin (esim. olet sanonut kukka ja lapsi tuottaa ”u’a”, kehu heti perään: sinä sanoit omalla suulla kukka, jes mahtavaa! Kerrot siis tarkalleen mitä lapsi teki oikein. Se tapa miten lapsi tuottaa sanan ei ole nyt tärkeää. On vain tärkeää että lapsi yrittää tehdä puheliikkeitä perässäsi.

Puhumaton lapsi hyötyy eleiden ymmärtämisestä

Mielenkiinto vuorovaikutukseen ja kommunikointiin säilyy silloin kun tulemme ymmärretyksi. Ohje siis siitä, ettei kannata ymmärtää lasta ei oikein ole pätevä. Lapsi oppii siitä vain, ettei hänen asiansa ole tärkeä ja tämä taas murentaa lapsen itsetuntoa.

Voit itse myös hyödyntää eleitä omassa ilmaisuissasi. Siksi puheterapeutti tarjoaa tukiviittomia lapsen puheen kehityksen tueksi. Usein tukiviittomat ovat lapselle helpompia ottaa käyttöön kuin sanat, koska käsien käyttö on helpompaa kuin vaikeiden artikulaatioliikkeiden tekeminen. Viittomia ei siis käytetä pelkästään siksi, että lapsi ymmärtäisi puhettasi paremmin, vaan siksi, että lapsi oppisi helpomman tavan kommunikoida.

Tutkimus on huomannut, että rikas elekieli ennustaa isompaa sanavarastoa tulevaisuudessa. Lisäksi lapsi joka osoittaa esineitä, oppii todennäköisesti muutaman kuukauden sisällä sanomaan myös tämän esineen nimen (ks. tämän artikkelin alla koonti erilaisista tutkimusartikkeleista).

Tukiviittomia voit löytää esimerkiksi täältä: www.kasipuhe.fi

Puhetta voi vaatia, mutta silloin pitää tietää mitä on tekemässä jotta lapsi varmasti oppii ääntelyä

On olemassa vain muutamia tilanteita, jolloin puheterapiassa lapselta ns. vaaditaan puhetta. Se on silloin, jos lapsi ei osaa äännellä yhtään eikä vielä ymmärrä ääntelyn merkitystä.

Tässä alapuolella on tilanne, jossa on autistinen lapsi ja puheterapeutti harjoittelemassa sitä, miten ääntely ylipäätänsä tehdään. Menetelmä jota tässä käytetään on nimeltään PROMPT. Äännekoulun puheterapeutit kaikki koulutetaan PROMPT puheterapeuteiksi, jotta he osaavat valita tämän tekniikan silloin kun se on tarpeen.

Mutta tällöinkin tilanne pitää pitää ns. leikkisänä eikä tätä tehdä jatkuvasti. Se on pieni harjoittelutuokio lapsen elämässä. Jos tätä tehdään liikaa, on vaara että lapsi turhautuu eikä suostu tekemään enää mitään.

Olen tässä esitellyt kolme varmaa tapaa, jotka auttavat puheen tulemiseen. Se mistä kukakin lapsi sitten lopulta hyötyy on usein hyvin yksilöllistä. Siksi vanhempana kannattaa muistaa, ettet sinä ole puheterapian ammattilainen eikä sinun tarvikaan olla. Eikä siksi puhumattomuus ole sinun syytäsi. Ole rohkeasti yhteydessä neuvolan kautta oman alueen puheterapeuttiisi ja pohtikaa yhdessä mikä auttaisi juuri sinun lastasi.

Jos haluat, voit tulla myös Äännekoulun puheterapeuttien vastaanotolle. Otamme vastaan myös etänä. Tästä löydät ajanvarauksemme.

Tarvitsetko vielä lisää ohjeita puhumattoman lapsen auttamiseen? Tilaa sähköpostiisi vielä 4 lisävinkkiä, joilla tuet lapsen puheenkehitystä. Samalla pääset viikkokirjeen pariin, jossa Äännekoulun puheterapeutit antavat vinkkejä puheenkehitykseen.

Lähteitä:

Goldin-Meadow, S. (2015). Gesture as a window onto communicative abilities: Implications for diagnosis and intervention. Perspectives on Language Learning and Education, 22, 50-60.

Capone Singleton, N. & Saks, J. (2015). Co-speech gesture input as a support for language learning in children with and without early language delay. Perspectives on Language Learning and Education, 22, 61-71.

Kirk, E., Howlett, N., Pine, K. J., & Fletcher, B. C. (2012). To sign or not to sign? The impact of encouraging infants to gesture on infant language and maternal mind-mindedness. Child Development, 84(2), 574-590.

Lehtihalmes, M. (2009). Puheen tuottamisen aivoperusta. Teoksessa O. Martin ym. 2014, 66.

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *